Pitää Pystyä Puhumaan....pah...

Tiedäthän ne naistenlehtien jutut,  joissa tunnetut henkilöt paljastavat käsilaukkunsa sisällön. Sisältö on mielenkiintoista ja sitä on paljon - useimmilla. Toki koskaan en ole nähnyt kenenkään kassissa kenkiä tai sukkia, toissaviikkoisesta banaanista puhumattakaan...

Kaikkein kamalin paljastusjuttu tulisi jos ruokakauppiasta pyydettäisiin paljastamaan jääkaappinsa tai ylipäätään ruokakaappinsa sisältö. Purnukkaa ja tuubia nimittäin riittää. Tavarantoimittajien näytteitä - niitäkin joita ei ikinä tule käytettyä,  mutta jotka joka tapauksessa raahaa kotiin. Rikkoutuneita tai muuten myyntikelvottomia pakkauksia. Ja niitä joissa päiväys oli lähellä (tai jo mennyt) jo kotiin tuotaessa. Minä en ikinä paljasta ruokakaappiemme sisältöä kenellekään. Vieraillekin sanotaan että pyydettäessä saa, kaappeihin ei kannata kajota.

Vaikka ruokakaappiemme sisältö on kevyesti sanottuna kaaosmainen,  löytyy sieltä kuitenkin  (näiden parempia aikoja odottavien purnukoitten lisäksi) aina parmesaania, fetaa, mozzarellaa, sitruunaa ja pastaa. Ja punaviiniä.

Nimittäin meidän perheen koossapitämä voima - PPPP -  ei ole Pitää Pystyä Puhumaan (puuskuttamatta) vaan yksinkertaisesti Parmesan, Pasta ja Punaviini (ja tamperelaisittain Pasilika).

Kokille lasi viiniä.

Löysin uuden ruokalehden nimeltään Soppa 365 jossa oli mielestäni runsas kattaus ideoita, joita aion kokeilla. Mukavasti kirjoitettu ja kuvitettu herkullisin kuvin.  Kaksi pastaruokaa pääsi jo testiin ja voin suositella. Todella maukkaita. Helppoja ja nopeita tehdä. Arkiruokaa parhaimmillaan!

Näistä ei voi tulla kuin hyvää!

SIENI-PEKONIPASTA
4 annosta 
300 g spagettia (minä käytin sitruuna-pippurispagettia joka on ihanaa ihan sellaisenaankin!)
4 dl kanttarelleja 
2 valkosipulinkynttä (pistin taas vähän useamman...)
100 g pekonia (paketissa on 140 g joten miksi ihmeessä jättäisin 40 g jääkaappiin...??)
mustapippuria
2 rkl sitruunan mehua
2 rkl tilliä
1 dl raastettua parmesaania

1. Puhdista sienet ja paloittele. Hienonna valkosipuli (minä en koskaan käytä puserrinta vaan pilkon veitsellä...). Pane pasta kiehumaan.
2. Pilko pekoni (saksilla käy kätevästi) ja ruskista. Lisää sienet ja valkosipulit ja mausta pippurilla. Lisää vielä sitruuna ja hienonnettu tilli. 
3. Sekoita pasta kastikkeen joukkoon ja päälle vielä aimo annos parmesaania. Se oli siinä.

Tästä ei puutu mitään. Paitsi ehkä lasillinen punaviiniä.

 MOZZARELLA-TUOREPINAATTISPAGETTI
4 annosta

400 g spagettia
250 g kirsikkatomaatteja
3-4 valkosipulinkynttä
1/2 dl oliiviöljyä
2 rkl kapriksia (laitoin varrellisia kapriksia koska ne ovat ihania ja kauniita!)
1 ruukku basilikaa
100 g babypinaattia (ja tavallinenkin käy!)
1/2 sitruunan mehu
suolaa, pippuria
2 palloa mozzarellaa (puhvelinmaito - Pirkka mozzarella di bufala on hyvä!!!)

1. Laita spagetti kiehumaan suolattuun, runsaaseen veteen.
2. Paista puolitettuja tomaatteja ja pilkottuja valkosipuleita öljyssä. Lisää kaprikset.
3. Valuta spagetti ja lisää tomaattien joukkoon. Lisää hienonnettu basilika ja pinaatti. Mausta reilusti sitruunalla, suolalla ja pippurilla. Revi mozzarella päälle ja lorauta vielä oliiviöljyä kevysti kastikkeeksi. (Meillä jokainen halusi päälle vielä raastettua parmesaania....)

Mitkä värit!

Tämän helpompaa arkiruokaa on vaikea keksiä!



Nämä kaksi pääsivät ehkä "arkiruokasuosikit" -listalleni. Kerro sinä mitä pidit!

Omaa ravintolaa perustamassa...?

Erään arki-illan keskustelu ruokapöydässä.

Teini: "Äiti, unelmoitko sä koskaan omasta ravintolasta?"

Loukkaannun,  koska lauseen sävy on se että olen jo liian iäkäs unelmoimaan, unelmointi on imperfektissä ja  toisin sanoen kysymys olisi voinut kuulua: "Äiti, kadutko sitä ettet koskaan unelmoinut omasta ravintolasta?"
Minä: (itseni koonneena) "En, olen sitä mieltä että ravintolan pitäjän pitää oikeasti osata laittaa ruokaa!"

Mies: "Niin, ja ravintolan pitää pystyä tarjoamaan "tasalaatuista ruokaa", ts. asiakkaan pitää aina olla varma siitä mitä saa. Jos tilaa saman annoksen tänään, pitää sen olla samanlainen kuin eilen. Ja teidän äitinnehän on tunnettu siitä (koettaa olla vakuuttava) että luovuus kunniaan. Kokeilu ja suurpiirteisyys kuuluvat äitinne vahvuuksiin  ja sitä tulee mitä sattuu. Siis AINAHAN tulee HYVÄÄ,  muttei aina sitä mitä luuli saavansa." (Ja tähän väliin tulee peukku, kannustava hymy ja tunnelataus siitä että juuri tämä on ihaninta minussa....)

Minä: "Niiii-iin, näin on. MUTTA. Voisihan todellakin ravintolan liikeidea olla myös se,  että asiakas saa aina hyvää ruokaa, mutta ei aina sitä mitä luulee saavansa. Siis että voihan olla että tänään tilattu kuha on vähän erilaista kuin viime viikolla tilattu, mutta toden totta - parempaa. Ravintolakäyntiin liittyisi kokemuksena aina aito jännitys, pitkä odotus siitä mitä tuleman pitää, karmiva epävarmuus, tumma epäily ja sitten aina - ah niin ihana yllätys...."

Olisihan se ravintolassa työskenteleville kokeillekin vähän luovempaa työtä.
Uusien ravintoloiden rahoittajat - saa ottaa yhteyttä!

Koitin todistaa perheelle että osaan olla myös tasalaatuinen ja valmistin makaronilaatikon.

Toki tuunatun sellaisen. 

Tämä on kyllä AINA yhtä hyvää.

MAKARONILAATIKKO
400 g jauhelihaa (paras tulee hirvestä)
1 pkt pekonia
valkosipulia (ja sipulia)
1 prk kuohukermaa
turaus ketsuppia
yrtti/lihaliemi -fondi
mustapippuria (ja curryä)
1 pussi tumaa makaronia

pari kananmunaa + muutama desi maitoa + mustapippuria
juustoraastetta (parmesan)

Ruskista pilkottu pekoni ja jauheliha. Mausta ja lisää kerma. Hauduta. Tarkista maku.
Keitä pasta, jätä vähän "kovaksi" - ehii kypsyä uunissa!

Lado uunivuokaan makaroni, päälle kastike ja päällimmäiseksi vielä loput makaronista. Päälle muna-maito -seos (jos haluat tehdä maidottoman/munattoman jätä pois - myös kerma kastikkeesta,
 mutta sitten ollaan kyllä jo totisen tuunauksen alueella).
Päälle juustoraaste ja uuniin 180 astetta reilut 40 min.

Ja sitä saa mitä tilaa. Hyvää nimittäin;)

Oodi oluelle!

Hyvää suomalaisen oluen päivää!

Jep, tiedän että varsinainen juhlapäivä oli eilen, mutta on kai sitä ennenkin merkkipäivät unohtuneet ja juhlat siirtyneet seuraavaan... kummilapset ovat jo tottuneet, uskoisin että myös suomalainen olut!

Vaikka olen entinen panimotyöläinen, en ole varsinainen oluen suurkuluttaja. Mutta arvostan suomalaista olutkulttuuria, sitä käsityöläisyyttä mitä se nykyäänkin vielä on. Ja suomalainen olutkulttuuri on mielestäni kohtuullisuutta arvostavaa, kansainvälisyyttä hehkuvaa, suomalaisuutta arvostavaa... ja aina sitä yhden oluen voi merkkipäivänä nauttia!

Suomalaisen oluen päivän kunniaksi tekaisin muutoinkin ajankohtaisen piiraan.
Reseptin nyysin Sinebrychoffin OLUT JA RUOKA -reseptipankista:)

OLUINEN SIENIPIIRAS
neljälle

Taikina
150 g voita
2 dl vehnäjauhoja
2 dl ruisjauhoja
3 rkl Karhu -olutta (saattoi mennä enemmänkin)

Nypi jauhot voin joukkoon, lisää olut ja suola. Muotoile palloksi ja laita hetkeksi kylmään.

Täyte
iso kasa metsäsieniä pienittynä (pistin rasiallisen kanttarelleja - vielä saa kaupasta!)
1/2 pkt pekonia pilkottuna (pistin tietenkin koko paketin)
pari sipulia pilkottuna (en laittanut sipulia - vaan yhden keltaisen paprikan)
mustapippuria
1 muna
1 prk kermaviiliä
öljyä paistamiseen
päälle raastettua juustoa (laitoin mozzarellaa)

Freesaa sienet kuivalla pannulla. Lisää öljyä, sipulit ja pekoni. Paista ja mausta runsaalla mustapippurilla. Painele taikina piirakkavuokaan leivinpaperin päälle (meillä luonnollisesti leivinpaperi oli loppu joten voitelin vuoan). Lisää sieniseos ja kaada päälle kermaviili-muna -seos. Juustoa päälle ja uuniin. 200 astetta ja reilu puoli tuntia. Tarjoa hieman jäähtyneenä. 
Tai heti niin kuin meillä.

Juomaksi olutta. Kokeile jotain uutta, vaikka Sinebrychoffin uutuuksia California Steam Beer tai Irish Red Ale. Toimii!

Ohjeessa oli että tarjoile hieman jäähtyneenä, mutta meillä se meni ihan kuumana!

Koska uuni oli valmiiksi lämmin, kokeilin vielä ystävältäni Realta saamani näkkäriohjeen!

SIEMENNÄKKÄRI

1 dl seesaminsiemeniä
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl kurpitsansiemeniä
1 dl pellavansiemeniä
2 dl maissitärkkelystä
1/2 dl öljyä
2 dl kiehuvaa vettä
(ja laitoin vielä vähän hasselpähkinärouhetta)

Vauhdikas sekoitus ja levitys leivinpaperin (voideltu uunipelti toimii myös) päälle uunipellille. 
150 astetta ja koko lailla tunti.
Aivan loistava näkkäri, gluteeniton, maidoton ja mitä kaikkea....mutta makua ei puutu!!!

Luulen että kohta on kippo tyhjä!

Paluu perusasioiden äärelle.

Välillä on niitä kokkauskausia että tekee mieli kokeilla kaikkea uutta ja ihmeellistä. Nimenomaan sellaisia ruokia joiden nimet ovat toinen toistaan vaikeampia ja niitä ei osaa lausua. Tekee mieli tuunata ja varioida, syöttää ja testata perheellä.
Kunnes teini lopulta katsoo pitkästyneenä pitkään ja sanoo: "Äiti, voisiko meillä edes joskus olla ihan tavallista ruokaa?".

Ja sitten on aika palata perusasioiden äärelle.


MEIDÄN PARAS PERUNAMUUSI

* Tee perunamuusi ja käytä siihen kunnon maitoa, lämmitettyä. Älä vatkaa sähkövatkaimella (tulee liisterimäistä), vaan paras työkalu on vanhanajan perunasurvin!
* Lisää voita (nyt ollaan perusasioiden äärellä, ei tarvitse tehdä light -ruokaa, joten lisää vielä vähän voita!).
* Tarkista suola.
* Lisää valkopippuria (mielellään rouhittua) ja pari teelusikallista Dijon -sinappia (tavallinen ei käy).
* Tarkista vielä voi, suola ja sinappi. Todennäköisesti pitää vähän lisätä. Kaikkia.

Ainoa oikea työkalu muusin tekemiseen.

JAUHELIHAKASTIKE

* Ruskista 400 g naudan (tai hirven) jauhelihaa (mielellään luomua) ja muutama valkosipulin kynsi. Ja sipuli (minä jätän sipulin sattuneesta syystä usein pois, mutta lisää ihmeessä!).
* Lisää pari rkl vehnäjauhoja ja ruskista rauhassa.
* Lisää nesteeksi vettä ja kuohukermaa (se pienempi purkillinen).
 * Mustapippuri ja curry - sillä lailla sopivasti mutta reilusti!!!
* Usein lisään yhden lihafondin (tai lihaliemikuution), vähän soijakastiketta ja hieman ketsuppia.
* Ja sitten haudutellaan, maistellaan, lisätään ehkä vähän currya tai pippuria...taas vähän maistellaan ja haudutellaan...

Molemmat, sekä muusi että kastike menevät kyllä itsekseenkin...eivät välttämättä kaipaa toinen toistaan....kokemusta on. Mutta jos nyt kerran haluat valmistaa perheelle sitä "ihan tavallista ruokaa" niin voisihan se olla hyvä idea tarjota nämä samalla kertaa, yhdellä lautasella...

Perusasioiden äärelle meneminen tarkoittaa meidän perheessä myös PAKURITEEN keittämistä.
Onhan se nyt sentään ihan eri asia kuin liottaa Sweet Chai tai Vanilla Chai tai Bonne Nuit -teepusseja.
Kehotan käävänkaatoon ensi viikonloppuna. Muista että pakurikäävän keräys ei kuulu jokamiehen -oikeuksiin,  joten jos ei omalta maalta löydy niin sitten naapurilta lupa. Tunnistat pakurin koivunkyljestä (yleensä juuri niin korkealta että et ilman tikkaita ylety) punaruskeasta väristä. Kirveellä irti ja vähän kuivatusta kotona. Yhdestä kananmunankokoisesta möhkäleestä keittää teetä ainakin kymmenen kertaa (niin kauan kuin tummaa väriä irtoaa).

Minä keitän yleensä kerralla kattilallisen ja annan kiehua 20 minuuttia. Joskus kun olen viitseliäällä tuulella, raastan pakurin mausteeksi vähän inkivääriä tai heitän keitinveden mukaan kunnon palasen. Antaa ihanasti makua. Ja mikä parasta,  pitää syysflunssan loitolla. Tai lopettaa lyhyeen. Näin on.

Ps.
Pakuriteetä saa muuten myös valmiina teepusseina hyvin varustetuista kaupoista.

Jaa siiville vai...?

Kun tamperelaisten kanssa lähtee viettämään viikonloppua, yksi asia ruoan suhteen on varmaa. Nimittäin se että jossakin vaiheessa viikonloppua on saatava Kanansiipiä. 

Jokaisen tamperelaisen on jossain vaiheessa elämäänsä tehtävä se tärkeä päätös ja valinta siitä onko The One and Only  Kanansiipipaikka Siipiweikot vai "se toinen". Vähän samanlainen valinta kuin aikanaan se että kannattiko Tapparaa vai Ilvestä.  Molempia siis ei voi valita. Meidän valintamme oli ja on edelleen Siipiweikot:)

Asioimme Tampereella asuessamme Siipiweikoissa niin usein, että oletimme kuuluneemme "kantiksiin". Vähän pidemmän korren vetää kyllä ystäväpariskuntamme,  jonka ei enää edes tarvitse luetella tilaustaan siellä asioidessaan....tai tilausta puhelimella tehdessään...riittää kun kertoo että "Maarit tässä moro!".

Mikäli tamperelainen ei saa kuskattua mökilleen siipiä valmiina Siipiweikoista (nykään saa oikein tuommoisen kätevän kassin kera), tamperelainen tuunaa siivet itse.

ITSE TUUNATUT SIIVET

* Laita kanansiivet (myydään lihatiskeillä irtona, pakasteena tai sitten ihan teollisuuden pakkaamia, mielellään maustamattomia) uunivuokaan ja kypsennä

* Kaada kypsien siipien joukkoon Siipiveikkojen HOT WINGS -kastiketta (myydään hyvin varustetuissa ruokakaupoissa)

* Tarjoa sinihomejuusto -dipin (kermaviiliä ja sinihomejuustoa) sekä porkkanaviipaleiden kanssa. Myös kurrkua voi tarjota.

* Ja ihan viralliseen annokseen kuuluu myös sellerinvarret!

* Kyytipojaksi olut (mieluiten Karhu). 

Itse tuunatut eivät ole IHAN yhtä hyviä kuin paikanpäällä nautitut, mutta varsin mainioita näistä tulee näinkin. Ei ole vaikea tuunaus, mutta olennaista on tämä kastike. Sitä et voi vaihtaa tai korvata millään muulla kastikkeella. Et millään.

Eikä näiden siipien kanssa sitten mitään muuta tarvita. Huolehdit vain että siipiä on paljon ja tarpeeksi. Samoin kuin olutta. Onnistunut ilta on kokolailla taattu. Tamperelaisen ruokahuolto on helpohko hoitaa. 

Seuraavaksi illaksi voi hyvällä omallatunnolla varata vaikka sitä mustaamakkaraa...

Siemeniä suupalaksi, pähkinöitä purtavaksi...

Syksy saa nälkäiseksi.
Tai semmoiseksi kuitenkin, että koko ajan tekee mieli napostella jotakin. Näykkiä mennessä ja haukata palatessa.  Ei syödä koko juustoa, palasen vain. Tai ei koko levyllistä Sinistä, pari riviä vain. Ei toki pullollista, lasillisen vain. Ei siis paljon. Kerrallaan.

Tänään päätin palata "siemeniä suupalaksi, pähkinöitä purtavaksi" -ohjelmaan.
Ladoin esille kipollisia erilaisia siemeniä ja pähkinöitä. Kuivattuja, maustettuja, sekoituksia ja yhden jossa oli kyllä mukana myös vähän (todella vähän) suklaata. Ja näitä kippoja  olen nyt sijoitellut ympäri asuntoa, niin että varmasti kohtaan mennessä ja ihan varmasti myös palatessa.

Parhaita ovat PAAHDETUT AURINGONKUKANSIEMENET:

* Lado uunipellille, leivinpaperin päälle,  kuorittuja auringonkukansiemeniä semmoinen kevyt kerros yleensä teen koko pussillisen kerralla).
* Paahda uunissa - varmaan 100-150 astetta ja n. 10-15 minuuttia. Sekoita välillä.  Ovat valmiita kun tuoksuvat paahdetuilta ja näyttävät kauniin ruskeilta. 
* Kaada siemenet kulhoon ja kaada päälle soijakastiketta. En osaa sanoa miten paljon, niin että kostuvat kunnolla. (Opit kyllä huomaamaan miten soijaisista=suolaisista pidät.) Parempaa tulee kun käyttää normisuolaista soijakastiketta. Tervellisempää, no tiedät kyllä...
* Kaada takaisin leivinpaperin päälle pellille.  Ja takaisin uuniin. Ja samat 10-15 minuuttia kunnes ovat "kuivahtaneet". Sekoita välillä. Äläkä anna palaa.

Ei sitten muuta kuin kauniiseen kuppiin tai kippoon ja esille useampaan paikkaan. Meillä joutuu laittamaan kuppiin lusikan että teinit saavat kätevämmin lusikoitua suoraan suuhun...

Ja jos laitat esille vaikkapa paahdettuja pistaasipähkinöitä, muista laittaa viereen kuppi kuoria varten. Muuten menee hermot. Kuoria keräillessä.