Vielä ehtii hyvin tehdä naposteltavat!

Joulunajassa parasta on syöminen. Syöminen on ihan selkeä ykkönen!

Toisena tulee pimeys - toki hieman annettuna tekijänä - ja kolmantena kynttilät. Varasijat menevät yhdessäololle, lahjoille, yleiselle hyväntahtoisuudelle ja tietysti muutamalle ansaitulle vapaapäivälle.

Minä en ole varsinainen jouluihminen ja jos minulta kysytään, vietän jouluni mieluiten auringossa ja lämpimässä. Mutta olen toki looginen: etelänmaissakin syöminen on aina ykkönen, pimeys tulee sielläkin auttamatta ja erityisesti yhdessäolo, hyväntahtoisuus ja vapaapäivät pääsevät elementtiinsä. Menee lahjana ihan koko paketti. Joskus sähkökatkoksien vuoksi kynttilöitäkin on tarvittu.

Nyt kun taivas täällä Suomessa tuottaa lähinnä vettä ja lämpöasteitakin on vain "juhannuksenverran" - joulunalustunnelman tuo vaivattomimmin naposteltavat. Ja nimenomaan semmoiset naposteltavat joita voi kahmaista ohimennessään, joiden valmistusmäärää kukaan ei tiedä (kukaan ei siis osaa laskea montako olet jo syönyt) ja joiden valmistaminen uudelleen ja taas uudelleen ei vaadi mitään kummallista. Ei siis mitään kummallista.

Tänä vuonna meillä on tehty jo muutamaankin otteeseen täytettyjä taateleita. Ihan ensin saimme niitä täytettyinä manteleilla ja kuorrutettuina suklaalla, mutta sitten ne tuunaantuivat sinihometäytteisiksi. Ai että - jospa joulupöydän kunkku olisikin Suklaalla kuorrutetut, sinihomejuustolla täytety taatelit. Voisi olla että minäkin kääntyisin jouluihmiseksi.

SUKLAAKUORRUTETUT, SINIHOMEJUUSTOLLA TÄYTETYT TAATELIT

taateleita (paketissa taitaa olla 500 g)

sinihomejuustoa (paljon)

tummaa leivontasuklaata

(olen kokeillut myös vaalealla, mutta esteettinen lopputuos ei ole ihan täydellinen)

1. Halkaise taateli ja poista kivi.

2. Laita sisään aimo annos sinihomejuustoa ja "sulje" tiiviisti.

3. Sulata suklaa. Älä anna kiehua!

4. Kasta taatelit suklaaseen ja nosta leivinpaperin päälle. Anna kovettua jääkaapissa. Ei muuta.

Tämän toisen satsin ulkonäköön en enää jaksanut kiinnittää niin huomiota.
Tiesin että kelpaavat ihan näinkin.

Sisuksen yllätys hurmaa!

Näistä tehtiin ja hyviä tuli. Ihan joka kerta.

Toinen napostelututtavuus tuli luottomedian eli Helsingin Sanomien kautta. Ohje lakritsimanteleista kiinnitti huomioni lähinnä siksi että olin ehtinyt jo miettiä mihin "hukkaisin" kaikki ne mantelit joita olin onnistunut hamstraamaan. Onneksi tämä tanskalaisten keksimä herkku tuli eteen, sillä lakritsihunnussa mantelit kelpasivat teinillekin.

LAKRISTSIMANTELIT

ohje 3.12. Helsingin Sanomista RUOKA

• 1½ tl vettä
• ½ tl suolaa
• 1 tl sokeria
• 3 tl lakritsijauhetta
• 100 g kuorellisia manteleita

OLE ROHKEA REALISTI JA TEE SAMANTIEN KAKSINKERTAINEN ANNOS!

VAHVA SUOSITUS!

1. Lämmitä uuni 200 asteiseksi.

2. Sekoita vesi, suola, sokeri ja puolet (noh, vähän reilusti) lakritsijauheesta. Sekoita.

3. Lisää mantelit (kuorelliset) ja sekoita hyvin.

4. Levitä seos leivinpaperin päälle. Ja nosta uuniin 5-7 minuutiksi.

5. Ota pois uunista ja "sekoittele irtonaiseksi"

6. Sekoita loput (noh, vähän reilusti) lakritsijauheesta joukkoon. Ei muuta.

Iso kippo mutta vain muutaman päivän saatavuus...kauppansa kävi.

Mantelit parhaimmillaan. Uskallan näin väittää.

Kolmas napostelukokeilu tänä vuonna oli paahdetut kastanjat. Toki olimme paahdettuja kastanjoita aikaisemminkin nauttineet mutta nyt uskaltuduin niitä itse kokeilemaan. Italiassa paahdetut kastanjat eivät varsinaisesti ole mikään jouluherkku, mutta pimeän ajan herkku kuitenkin. 

PAAHDETUT KASTANJAT

1. Lämmitä uuni 225 asteiseksi.

2. Leikkaa kastanjoitten päähän ristiviilto terävällä veitsellä ja aseta kastanjat viilto ylöspäin vuokaan jonka pohjalla on reilusti suolaa (karkea suola toimii alustana hyviin).

3.Laita vuoka uuniin ja paista n. 30 minuuttia. Kastanjat ovat valmiiksi paahtuneet sitten kun (tuoksu on huumaava) kuori irtoaa helposti, sisus on pehmeää (koostumukseltaan kuin uuniperuna) ja hieman murumaista.

4. Yksi tapa nauttia paahdetut  kastanjat on tarjoilla ne sulatetun (sitruunalla maustetun) voin kanssa.

Suolapedillä näin. Viilettyinä.

Minusta toimivat myös koristeena!

Paahdettujen kastanjoiden tuoksu on huumaava!

Kuori ja nauti sitruunaisen voisulan kera.

Teitpä sitten naposteltavia itse tai ostit valmiina kaupasta - niitä kannattaa olla.  Ne toimivat pelastajina silloin kun joulunpyhät alkavat riittää ja jotain tekemistä kaipaa. Napostelu on hyvää ajanvietettä ja jos oikein hyvin sattuu, niiden loppuessa haluaa taas tehdä lisää...

Lämmintä, herkullista ja rentouttavaa joulunaikaa Sinulle!

Tätä sienikeittoa syö vaikka ei sieniä sietäisikään!

Tämä syksy on ainakin suppisten osalta ollut suotuisa. Tosin valitettavasti myös hirvikärpästen osalta. 

Hirvikärpästen kanssa suojaus on A ja O.
Pirkan sukkahousuniksi on edelleen kokeilematta.
Uskoisin että 15 den ja beige väri takaa parhaan näkyvyyden;)

Meillä tuoreet suppikset koitetaan syödä sellaisenaan saman tien, mutta jos säilömisen tarve tulee, minä suosin kuivausta. Levittelen sanomalehden päälle, vien saunan lattialle ja annan lattialämmityksen hoitaa homman. Muutama päivä ja sitten lasipurkkiin. Helppo lisäillä mihin tahansa ruokaan ja tulee tosiaan mieleen lisäillä kun näkee purkin siinä hyllyllä.
Pakasteeseen meillä tahtoo unohtua (ihan kaikki).

Teinin kauhuksi monta purkkia on vielä talven varalle;)

Meidän perheessä on yksi joka ei sieniä siedä.

Silti sinnikkäästi koitan ujuttaa kuivaamiani suppiksia kastikkeisiin, keittoihin, patoihin ja piirakoihin. Yleensä teini löytää hakkeluksen ja pistää syrjään.

Tämä keitto tosin uppoaa. Uskoisin että taika piilee curryssa ja kookoksessa.

SUPPILOVAHVEROKEITTO joka kelpaa "ei sieniä sietävälle"

tuoreita tai kuivattuja ja liotettuja suppilovahveroita (litra?)

nokare voita

2-3 valkosipulinkynttä pienennettynä

2-3 tl currytahnaa (vihreää meni viimeksi)

1 tölkki tomaattimurskaa

mustaapippuria

2 dl vettä

kasvisliemikuutio

1 tölkki kookosmaitoa

koristeeksi korianteria

1. Freesaa pieneksi hakatut sienet pannulla  jotta saat nesteet pois. Lisää vähän voita ja pilkotut valkosipulit sekä currytahna.  Anna hautua ja tarkista maku.
2. Lisää tomaattimurska ja mustaapippuria reilusti. Hauduta ja tarkista maku.
3. Lisää vesi ja kasvisliemikuutio. Hauduta.
4. Lisää kookosmaito. Hauduta ja tarkista maku.
5. Tarjoile ja koristele korianterilla.

Kun teen keittoa "vain itselleni" jätän sienet suuriksi. Teinille pilkon pieneksi.

Korianteri kuuluu kalustukseen. Eikä pelkästään näkönsä vuoksi.

Jostain syystä tämä sienikeitto kelpaa sillekin joka EI SIENIÄ SYÖ!

Onneksi koko kattilallinen jäljellä!

Tänä syksynä olen nauttinut tuoreet suppikset ihan vain sellaisenaan, pannulla freesattuna. Tosin kyytipojaksi olen murustanut usein fetaa. Mikä ihana makuyhdistelmä! Ja tämä menee mukavasti minkä tahansa ruoan kanssa kaverina.

Feta antaa sopivasti suolaa, joten varo lisäämästä sitä! Kaipaa kaveriksi vain mustaapippuria!

Ylivoimaisesti kätevin tapa säilöä!

Peltipiirakka tekee syksyn!

On olemassa kolme ruokaa jotka kuuluvat auttamattomasti syksyyn. Ilman niitä syksy ei ole syksy.

1. Kaalikääryleet.

2. Lihapiirakka

3. Kaalipiirakka.

(4. Pannukakku - teinin mielestä tämä kuuluu joukkoon)

No, aika ohuella kattauksella mennään jos vain näillä, mutta kuten sanoin, ilman näitä syksy ei ole syksy lainkaan.

Kaalikääryleitä en ole tänä vuonna vielä ehtinyt väkertää, mutta senkin aika varmasti vielä koittaa. Hyvä ja yksinkertainen ohje löytyy tästä.

Lihapiirakan ohjeita ja variaatioita löytyy pilvin pimein. Tämä on yksi muunnelma ja monen kokeilun tulos. Takuuvarma ja aina on onnistunut vaikka jotakin säätöjä viimehetkellä tekisikin.

LIHAPIIRAKKA - PELLILLINEN

(tästä on vaikea sanoa että monelleko - mutta että ehkä yhdeksi illaksi...)

2x 500 g voitaikanaa (voitaikinan kohdalla alitan riman ja ostan valmiina)

400-500 g jauhelihaa (jos löytyy riistaa niin siitä tulee paras!)

sipuli (tämän jätin miessyistä taas väliin)

muutama valkosipulin kynsi hienonnettuna

muutama desi keitettyä riisiä (tällä kertaa lähti mixi jasmiini-basmati-puuro - koska kaikkien riisipakettien pohjalla oli tasan 1 dl...)

pari kovaksi keitettyä kananmunaa

1 muna voitelua varten

öljyä paistamiseen

mausteeksi:

- suolaa

- mustapippuria

- valkopippuria

- cayannepippuria

- paprikajauhetta

- lihafondi (tätä en yleensä laita, mutta nyt jostain syystä laitoin - eikä haitannut yhtään!)

- loraus ketsuppia 

0. Sulata voitaikina. Ja jos ostit vahingossa valmiiksi kaulittuja LEVYJÄ kuten minä - varustaudu kaulitsemaan ne ohuemmaksi jotta saat taiteiltua niistä kokonaisen pellillisen...huoh!

1. Keitä riisi.

2. Paista jauheliha ja mausta se. Lisää kypsä riisi ja hienonnetut, keitetyt munat.

3. Levitä täyte taikinalevyn päälle (uunipellille, leivinpaperin päälle).  Toinen kaulittu taikinalevy kanneksi.

4. Kanteen haarukalla reikiä ja voitelu kananmunalla.

5. Uuniin 200 asteeseen - n. 30 minuuttia.

Tämä on niin yksinkertainen tehdä, että joka kerta miettii että miksi en tehnyt samantien kahta!

Meillä kananmuna kuuluu lihikseen - totta kai!

Menee kylmänä ja lämpimänä.

Joku kaipaa meillä kyllä aina vähän ketsuppia ja sinappia kaveriksi.

Tämä on meillä alkuviikon iltaruoka....pitäisiköhän tuunata vielä kahdella nakilla??

Kun on kerran piirakanteon makuun päässyt niin siinä sitä samalla pyöräyttää myös sen kaalipiirakan. Onpa sitten perheellä valinnanvaraa piirakoissa....

Jostain syystä kauppansa tekee meillä paremmin lihis. Taitaa olla viisainta seuraavalla kerralla tehdä piirakat eri päivinä.

KAALIPIIRAKKA

2 x 500 g paketti voitaikinaa (edelleen pakastealtaasta löytyy hyviä valmisversioita)

kaali (vajaan kilon verran)

(sipuli)

pari porkkanaa 

kovaksi keitetty kananmuna (voi laittaa parikin)

meiramia (käytin taas tuoretta ja paljon!)

mustaapippuria

sitruunamehua

1 rkl vehnäjauhoja

suolaa

vähän fariinisokeria (pari ruokalusikallista varmaan)

1 kananmuna voiteluun

1. Suikaloi kaali, (sipuli) ja porkkanat. Hauduta pannulla rauhassa (vajaa tunti) niin että kaalit ovat pehmeitä. 

2. Lisää vehnäjauhot ja anna hautua vielä rauhassa. 

3. Lisää hienonnettu kananmuna, mausta ja anna jäähtyä.

4. Levitä leivinpaperin päälle levitetylle voitaikinalevylle ja nosta sitten toinen voitaikinalevy kanneksi päälle.

5. Voitele kananmunalla ja pistele haarukalla reiät pintaan.

6. 200 astetta noin 30 minuuttia.

Jos teillä ei ole sipuliallergikkoa, niin lisää ihmeessä sipulia!

Kun paloiksi leikkaa, niin näyttää ihan nätiltä!

Ja makuhan se ratkaisee!

Teinin mielestä myös pannukakku kuuluu syksyn must-kokkailuihin. Minä olin omat peltikokeiluni tehnyt, nyt saisi teini tehdä omansa. Käytti valmistaikinaa. Kohosi hienosti ja maku oli täydellinen. Lautasella oli enemmän Nutellaa, hilloa ja kermavaahtoa kuin itse pannaria. Mutta näytti maistuvan. 

Joskus saa oikaista ja ottaa valmista!

Nykyteini ei syö pannaria ilman Nutellaa!

Jos onnistumista mitataan pellilisen katoamisnopeudella, niin voin kertoa että pannari oli paras!

Näistä peltipiirakoista tulee jotenkin niin nostalginen olo. Jopa niin nostalginen että mieleen tuli kokeilla jonkun nostalgisen inhokkiruoan kokeilu.  Kuten vaikka tillilihan. Tai kanaviillokin. Onko voinut käydä niin että vuosikymmenien takaisista inhokeista olisikin tullut nykypäivän herkkua. 

Tätä täytyy vähän sulatella...

Nyhjää tyhjästä

Italia on tullut meille taloksi. 

Tosin "aina" olen ihaillut sen kaunista kieltä, tyylikkäitä naisia, "hauskannäköisiä" miehiä, herkullista ruokaa ja ennenkaikkea italialaisten tapaa nauttia elämästä. Nyt kuitenkin tuntuu että Italia on vienyt palasen perheestä peruuttamattomasti. En valita. En lainkaan!

Kaksi vuotta sitten Italia vei vanhemman tyttären. Vaihto-oppilaaksi Italian etelään 10 kuukaudeksi. Tytär oppi paitsi kielen (minusta on käsittämätöntä että ummikko tulee takasin kieltä täysin sujuvasti puhuvana) myös ruokanautiskelun taidon. Oppi vuodessa syömään artsisokkaa,  (limoncelloa) aurinkokuivattuja tomaatteja, (viiniä), kesäkurpitsaa ja munakoisoa. Mutta ei sieniä. Mietin pitäisikö palauttaa takaisin?

Tänä syksynä lähetin nuorimman tyttäreni myös Italiaan - 10 kuukaudeksi. Tällä kertaa pohjoiseen, Torinon lähitienoille. Tämä nuorempi osasi jo lähtiessään ruokanautiskelut (Ilmoitti tokaluokkalaisena koulussa että hänen herkkuruokansa on hirven kieli. Keitetty sellainen. Mielellään kokonainen josta voi itse veistellä haluamansa palasen. Hirvittääkö?) - mutta kielitaito oli lähtökuopissa kuten sisarellaankin aikanaan.

Vanhempi tytär laukkaa Italiassa nykyään tämän tästä,  pelkään että tämä nuorempi ei palaa lainkaan. 

Sana "pelko" ei sinänsä kuvaa realistisesti tämän äidin tuntoja. Tilannetta kuvaavampia sanoja olisivat ehkä "toivo/kannustus/into/hae-minut-mukaan/muutetaan-kaikki-sinne....."

Italia on siis ottanut paikan perheestämme enkä suinkaan laita vastaan. Päinvastoin! Odotan tosin milloin minut kutsutaan vuodeksi kieltä oppimaan ja kulttuuriin tutustumaan. 

Onko muuten olemassa vaihto-oppilasohjelmia meille aikuisille?? Tai otetaako nykyään au-pairiksi myös aikuisia??

Italialainen ruoka on siitä mainiota, että siitä pystyy loihtimaan TÄYDELLISIÄ MAKUNAUTINTOJA hyvinkin vaatimattomista raaka-aineista. Tästä hyvä esimerkki on Pasta Alfredo joka syntyy käytännössä 10 minuutissa eikä useinkaan vaadi edes etukäteisvalmisteluja. Raaka-aineet löytyvät kaapista lähestulkoon aina. Voi siis nyhjää tyhjästä!

PASTA ALFREDO

Keitä pasta (lisää keitinveteen reilusti suolaa!). Ja valitse hyvälaatuinen pasta!

Sulata 150 g voita (oikeaa voita!) ja sekoita joukkoon reilusti (150-200 g) raastettua parmesaania (kunnon parmesaania!).  Lisää vielä pilkottu valkosipuli (saa olla kokonainen valkosipuli - reilusti siis!). Mausta vielä mustapippurilla ja ripauksella suolaa!

Lisää kastike kypsän pastan joukkoon. Raasta vielä vähän parmesaania päälle ja ruoka on valmis.
(Tarjoiluvaiheessa päälle voisi heittää visuualisuuden näkökulmasta jotain vihreeää - maku ei sitä kyllä kaipaa!)

Vähän vaatimattoman näköinen - maku kuitenkin ylittää odotukset!

Punaiset pallerot ovat Pirkan Tuorejuusto-täytteisiä paprikoita. Jää listalle!

Teini pyysi lisukkeeksi le verdure (vihanneksia),  joten ladoimme uunipellille ohuksi vuoltuja "lastuja" kesäkurpitsasta, munakoisosta, paprikasta ja porkkanasta. Lisäsimme paketillisen mozzarellaa ja tuoreita yrttejä. Päälle reilusti oliiviöljyä, vähän suolaa ja pippuria. Ja tämä uuniin (taisi olla 200 asteessa parikymmentä minuuttia...ei tullut tarkkaan katsottua.....)

Varsin tuhdin pastan kaverina le verdure toimivat hyvin!

Tähän olisi voinut lisätä mitä vain - meillä tähän meni "löydöt kaapista"

Jälkiruoaksi tein tällä kertaa helpon ja nopean - tosin todella maistuvan - version Tiramisusta!

TIRAMISU

4 munaa
1 dl sokeria
400 g mascarpone-juustoa (pistän aina 2 x 250 g purkkia)
1 dl marsala-viiniä (viimeksi laitoin sherryä....)
taloussuklaata
Savoiardi-keksejä (kissankieli-keksejä) - se pienempi paketti
kaakaojauhetta tai taloussuklaata koristeluun

1. Keitä muutama desi vahvaa kahvia ja anna sen jäähtyä. Lisää viini.
2. Vaahdota 4 munan valkuaiset kovaksi vaahdoksi.
3. Vaahdota 4 munan keltuaiset ja 1 dl sokeria. Lisää mascarpone ja valkuaisvaaahto ja sekoita.
4. Kokoa tarjoiluastiaan kerroksittain "vaahtoa"- raastettua suklaata - kahviin kostutettuja keksejä. Ja sitten taas vaahtoa - raastettua suklaata ja kahviin kostutettuja keksejä. Päällimmäiseksi vaahtoa ja koristeeksi kaakaojauhetta/suklaarouhetta. Anna "vetäytyä" jääkaapissa muutama tunti - jos maltat - syö vasta seuraavana päivänä.

Helppo versio Tirrestä!

Tätä voisi syödä ihan joutessaan.

Tira-mi-sú = vedä minut ylös

Silloin kun ei itse jaksa Italian herkkuja valmistaa, suosittelen Bulevardin Casa Italiaa!

Ihana, lämmin, kotoisa, herkullinen. Ja mikä parasta - tilauksen saa tehdä ihan rauhassa sillä muutaman italiankielen sanalla jonka omaa!  Oiva harjoittelupaikka siis.

Insalata di bresaola.

Insalata vegetariana.

Tänään osasin tilata jo Insalata Di Bresaolan ja lasin punaviiniä. Vuoden päästä meinaan osata jo kysyä tarjoilijalta kuulumiset.....pari viikkoa alkaneen italian kielen kurssin tavoitteet ovat korkealla!

Käy kurkkaamassa - tästä taitaa tulla meidän kantispaikka!

Sikana mieli kesäkurpitsaa.

Eräänä aamuna tässä männäviikolla teinin suusta pääsi käsittämätön lause: "Tekee ihan sikana mieli kesäkurpitsaa!". Minä siihen että "KESÄKURPITSAA??? - WHAAAATT??

Kuulema kesäkurpitsaa teki nyt mieli ja sitä jossain muodossa pitäsi saada. Taisi olla ensimmäinen kerta perheemme historiassa kun jonkun tekee "sikana" mieli kesäkurpitsaa. (Tyttäremme vietti toissa vuoden vaihto-oppilaana Italiassa ja siellähän kesäkurpitsaa syödään kuin kurkkua meillä....joten oletan että joku Italian loppukesän makumuisto heräsi henkiin....).

Kun teini vaatii kesäkurpitsaa,  ei äidille oikein jää muuta vaihtoehtoa kuin jotain järjestää. 

Onneksi apua tarjosi saman viikon torstain Helsingin Sanomat ja sen Ruoka-liite (erittäin hyviä ideoita tarjoava liite muuten - suosittelen tutustumaan!).

KESÄKURPITSAPIHVEJÄ JA TSATSIKIA PITALEIVÄSSÄ
Ohje siis Hesarista 13.8.2015 (tässä luonnollisesti vähän tuunattuna)

PIHVIT
2 pientä kesäkurpitsaa
1 kesäsipuli varsineen (en laittanut)
tuoretta minttua silputtuna (ohjeessa taisi olla että 3 rkl, laitoin reilusti!)
150 g fetajuustoa murustettuna (pistin koko paketin 200 g - kuka syö jääkaappiin jätettyä 50 g???)
1 dl korppujauhoja
3 kananmunaa
mustapippuria
öljyä paistamiseen

TSATSIKI
1/2 kurkkua
2 dl paksua jogurttia (luomu kreikkalainen)
pari valkosipulin kynttä (taisi mennä useampi)
suolaa
1 rkl oliiviöljyä


CHILI-TOMAATTIKASTIKE
1 sipuli (en taaskaan laittanut)
1 valkosipulinkynsi (pistin kaksi)
1 punainen chili (en poistanut ihan kaikkia siemeniä)
1 rkl oliiviöljyä
1/2 tl kuivattuja chilihiutaleita (hurautin purkista varmasti pari ruokalusikallista)
1 1/2 dl tomaattimurskaa
1 rkl tummaa sokeria
1 rkl viinietikkaa

LISÄKSI
pitaleipää
salaattia tai lehtipersiljaa (lehtipersilja toimi hyvin, samoin korianteri!)

Aloita kastikkeista.
Tsatsiki: raasta kurkku ja valuta vesi hyvin pois. Pilko valkosipuli ja sekoita kaikki jogurtin joukkoon. Anna maustua kylmässä.

Chilikastike: kuullota sipulit öljyssä, lisää chilihiutaleet ja kohta perään tomaattimurska, chili, sokeri ja etikka. Keittele 10 minuuttia. Surauta tehosekoittimessa sileäksi ja tarjoa huoneenlämpöisenä.

Pihvit: raasta kesäkurpitsat pinellä terällä, valuta neste huolellisesti. Sekoita joukkoon (sipuli) minttu, feta, korppujauhot, munat ja pippuri. Anna turvota hetki. 
Muotoile pihvit ja paista öljyssä. Jos on liian "valuvaa", lisää kananmuna (minä jouduin lisäämään kaksi).  Nosta vielä hyvänväriset pihvit uuniin (180 astetta) kymmeneksi minuutiksi.

Täytä lämmitetyt pitaleivät kuumilla pihveillä, kastikkeilla ja valitsemallasi vihreällä.  Avot. Kelpasi teinille. Oli sikahyvää.

Ohjeessa höysteenä lehtipersilja, myös korianteri toimi hyvin!

Jokainen voi täyttää leipänsä itse!

Chilikastike oli ihan parasta - meillä lisätty vakiolistalle! Sopii mihin vain!

Meikäläisen ongelma aterioiden kokoamisessa ja ideoinnissa on yleensä alkuruoka (ja jälkiruoka, mutta siitä myöhemmin lisää). Aina kun sopivia alkuruoka-vaihtoehtoja miettii, tulee mieleen ainoastaan katkaravuilla täytetty avokado. Hyvä, silti vähän kulunut.

Mutta nyt äitini ideasta innostunena, tarjoan  ainoastaan ja vain tätä seuraavaa kesäistä vaihtoehtoa:

Näyttää Pirkka-kertiksenkin päällä ihan nautittavalta!

VESIMELONIA FETALLA JA MINTULLA (tai basilikalla jos minttu on unohtunut)

Helppo, yksinkertainen, nopea ja kaikille kelpaava. Varsin kesäinen, mutta uskoisin maistuvan myös talvella;)

vesimelonia
fetaa
minttua (pari kertaa höystetty meillä myös basilikalla jota löytyy aina ja koska minttu on unohtunut ostaa)
balsamicoa (toiset tykkäävät tummmista, toiset vaaleista....sinä päätät!)

Toimii muuten hyvin myös "kokin-aterianvalmistus-makupalana". Ei täytä liikaa;)

Muistelen että alkuperäisessä ohjeessa päälle valutettiin vaaleaa balsamicoa,
mutta meidän perhe valitsi kokeilujen jälkeen tumman!

Pisti muuten miettimään että mitähän minun on viimeksi tehnyt mieli ihan sikana?

Arki alkaa - helteitä odotellessa.

Aika ajoin on myönnettävä,  että luvatonkin loma loppuu, armoton arki alkaa, tekemättömät työt työntyvät tahtomattakin tilaan ja pitää pystyä palaamaan pirullisinkiin puuhiin. 

Hyvin vedetty, vaikka olikin kovin lyhyt lause.

Blogi on ollut lomalla. Enkä yritä edes teeskennellä,  että senkään arkeen tuominen olisi yhtään sen helpompaa kuin työnkään. Ei nimittäin ole.

Työssä minua auttaa se, että aina ensimmäisen viikon teen sellaisia hommia joiden tekeminen tuottaa "erityisen hyvää mielihyvää" (eli joita en ole saanut tehtyä ennen lomaa) tai niitä, joiden tekeminen ei vaadi mitään  erityistä ponnistelua. Yleensä taivun jälkimmäisiin hommiin.

Sama pätee ruoanlaittoon. 

Kun lomalla koittaa keksiä erityisiä "kesäruokia" - siitäkin huolimatta,  että ei todellakaan paista eikä lämmitä - niin onhan se "aika moista yritystä". Tällaisten "hellelomien" loppuessa, arkeen palatessa on helpottavaa tehdä pari sellaista kokkausta, jotka paluttavat taidot, kyvyt ja syöjien aplodit. Vetää niinkuin varman päälle ja muistuttaa perhettä siitä, kuka täällä kokkaa ja kokeilee;) 

Kohottaa itsetuntoa jos ei muuta.

Tässä yksi perheemme suosikeista. Menee aina kaikki, teki sitten kilon tai kaksi. Helppo, nopea, herkullinen. Mitä muuta hyvältä ruoalta voi vaatia? 

Yksinkertaisesti kaunis annos.

Vietnamilainen Kukonpoika on ruoka,  johon löysin ohjeen joskus muinoin netistä. En muista mistä,  enkä edes ole varma onko se enää alkuperäinen ohje - niin monta kertaa sitä on meillä tehty (ja varmaankin meidät tuntien myös tuunattu). Kokeile.

VIETNAMILAINEN KUKONPOIKA (teen broilerista)

4 broilerin filettä
5 sitruunaruohoa (tai enemmän - viimeksi tytär toi 5 pakettia = 25 ruohoa. Laitoimme kaikki.)
5 valkosipulin kynttä (tai enemmän)
1/2 dl kalakastiketta
1/2 dl ruokosokeria
mustapippuria
öljyä
siirapppia

Fileet kunnon suupala -kuutioiksi.  Tee marinadi viipaloidusta sitruunaruohosta (leikkaa kuivin osa varresta pois), pilkotusta valkosipulista,  kalakastikkeesta ja sokerista. Lisää marinadiin broileri. Anna maustua tunti (jos on aikaa).

Kypsennä pannulla tilkassa öljyä. Odota että liha saa kauniin värin. Lisää siirappia. Lisää siirappi pikkuhiljaa ettei tule LIIAN makeaksi. 

Meillä tykätään sitruunaruohosta. 

Kastike:
1/2 dl kalakastiketta
1 dl vettä
1 limen mehu
2 rkl ruskeaa sokeria
pari punaista chiliä (yleensä poistan osan siemenistä - EN KAIKKIA!)
pari valkosipulin kynttä

Pilko chili ja valkosipuli. Lisää muut aineikset. Valmis!

Jos teillä pidetään tulisesta, lisää chilin siemenet ja "valkoinen osa".

Lisukkeet:
pilkottua kurkkua
tuoretta korianteria (PALJON)
keittettyä jasmiiniriisiä

Korianteri on tässä ihan ehdoton! Sitä pitää olla riittävästi!

Olen aina pitänyt kurkkua vähän "mitättömänä", mutta tässä ateriassa sillä on paikkansa.

Kauniitakin ovat. Myös herkullisia.

Syönti:
Kokoa lautaselle kaikkea tätä: riisiä, kanaa, kurkkua, korianteria ja kastiketta.  Haluamasi määrät. Syö puikoilla (luo tunnelmaa). Juo olutta tai vettä. 
Meillä tämä ruoka taipuu arkiruoaksi, mutta kehtaa tarjota myös vieraille. Kerro mitä olit mieltä!

"Tee-se-itse-meininki" syntyy kun jokainen saa koota ateriansa itse.
Ja valita ottaako puikot vai turvallisesti haarukan;)

Kun on muutaman tällaisen "takuuvarma" -aterian tehnyt, voi taas siirtyä kokeilun puolelle. Mitä kaikkea onkaan tulossa!
Sama pätee töihin. Ensimmäisen viikon "meiliputsauksen" ja papereiden "uudelleenorganisoinnin" jälkeen on taas energiaa uusien strategioiden suunnitteluun.... toivottavasti meillä kaikilla on edessä mielenkiintoinen (ja makuhermoja hivelevä) syks... eikun loppukesä.

Vaikka arki on alkanut, en silti suostu myöntämään että kesä olisi ohi. Tilastollisesti on IHAN VAIN PAKKO TULLA PARI HELLEPÄIVÄÄ...