maanantai 28. syyskuuta 2015

Peltipiirakka tekee syksyn!

On olemassa kolme ruokaa jotka kuuluvat auttamattomasti syksyyn. Ilman niitä syksy ei ole syksy.

2. Lihapiirakka
3. Kaalipiirakka.
(4. Pannukakku - teinin mielestä tämä kuuluu joukkoon)

No, aika ohuella kattauksella mennään jos vain näillä, mutta kuten sanoin, ilman näitä syksy ei ole syksy lainkaan.

Kaalikääryleitä en ole tänä vuonna vielä ehtinyt väkertää, mutta senkin aika varmasti vielä koittaa. Hyvä ja yksinkertainen ohje löytyy tästä.

Lihapiirakan ohjeita ja variaatioita löytyy pilvin pimein. Tämä on yksi muunnelma ja monen kokeilun tulos. Takuuvarma ja aina on onnistunut vaikka jotakin säätöjä viimehetkellä tekisikin.

LIHAPIIRAKKA - PELLILLINEN
(tästä on vaikea sanoa että monelleko - mutta että ehkä yhdeksi illaksi...)

2x 500 g voitaikanaa (voitaikinan kohdalla alitan riman ja ostan valmiina)
400-500 g jauhelihaa (jos löytyy riistaa niin siitä tulee paras!)
sipuli (tämän jätin miessyistä taas väliin)
muutama valkosipulin kynsi hienonnettuna
muutama desi keitettyä riisiä (tällä kertaa lähti mixi jasmiini-basmati-puuro - koska kaikkien riisipakettien pohjalla oli tasan 1 dl...)
pari kovaksi keitettyä kananmunaa
1 muna voitelua varten
öljyä paistamiseen

mausteeksi:
- suolaa
- mustapippuria
- valkopippuria
- cayannepippuria
- paprikajauhetta
- lihafondi (tätä en yleensä laita, mutta nyt jostain syystä laitoin - eikä haitannut yhtään!)
- loraus ketsuppia 

0. Sulata voitaikina. Ja jos ostit vahingossa valmiiksi kaulittuja LEVYJÄ kuten minä - varustaudu kaulitsemaan ne ohuemmaksi jotta saat taiteiltua niistä kokonaisen pellillisen...huoh!
1. Keitä riisi.
2. Paista jauheliha ja mausta se. Lisää kypsä riisi ja hienonnetut, keitetyt munat.
3. Levitä täyte taikinalevyn päälle (uunipellille, leivinpaperin päälle).  Toinen kaulittu taikinalevy kanneksi.
4. Kanteen haarukalla reikiä ja voitelu kananmunalla.
5. Uuniin 200 asteeseen - n. 30 minuuttia.

Tämä on niin yksinkertainen tehdä, että joka kerta miettii että miksi en tehnyt samantien kahta!

Meillä kananmuna kuuluu lihikseen - totta kai!

Menee kylmänä ja lämpimänä.

Joku kaipaa meillä kyllä aina vähän ketsuppia ja sinappia kaveriksi.

Tämä on meillä alkuviikon iltaruoka....pitäisiköhän tuunata vielä kahdella nakilla??

Kun on kerran piirakanteon makuun päässyt niin siinä sitä samalla pyöräyttää myös sen kaalipiirakan. Onpa sitten perheellä valinnanvaraa piirakoissa....
Jostain syystä kauppansa tekee meillä paremmin lihis. Taitaa olla viisainta seuraavalla kerralla tehdä piirakat eri päivinä.

KAALIPIIRAKKA

2 x 500 g paketti voitaikinaa (edelleen pakastealtaasta löytyy hyviä valmisversioita)
kaali (vajaan kilon verran)
(sipuli)
pari porkkanaa 
kovaksi keitetty kananmuna (voi laittaa parikin)
meiramia (käytin taas tuoretta ja paljon!)
mustaapippuria
sitruunamehua
1 rkl vehnäjauhoja
suolaa
vähän fariinisokeria (pari ruokalusikallista varmaan)
1 kananmuna voiteluun

1. Suikaloi kaali, (sipuli) ja porkkanat. Hauduta pannulla rauhassa (vajaa tunti) niin että kaalit ovat pehmeitä. 
2. Lisää vehnäjauhot ja anna hautua vielä rauhassa. 
3. Lisää hienonnettu kananmuna, mausta ja anna jäähtyä.
4. Levitä leivinpaperin päälle levitetylle voitaikinalevylle ja nosta sitten toinen voitaikinalevy kanneksi päälle.
5. Voitele kananmunalla ja pistele haarukalla reiät pintaan.
6. 200 astetta noin 30 minuuttia.

Jos teillä ei ole sipuliallergikkoa, niin lisää ihmeessä sipulia!

Kun paloiksi leikkaa, niin näyttää ihan nätiltä!

Ja makuhan se ratkaisee!

Teinin mielestä myös pannukakku kuuluu syksyn must-kokkailuihin. Minä olin omat peltikokeiluni tehnyt, nyt saisi teini tehdä omansa. Käytti valmistaikinaa. Kohosi hienosti ja maku oli täydellinen. Lautasella oli enemmän Nutellaa, hilloa ja kermavaahtoa kuin itse pannaria. Mutta näytti maistuvan. 

Joskus saa oikaista ja ottaa valmista!

Nykyteini ei syö pannaria ilman Nutellaa!

Jos onnistumista mitataan pellilisen katoamisnopeudella, niin voin kertoa että pannari oli paras!

Näistä peltipiirakoista tulee jotenkin niin nostalginen olo. Jopa niin nostalginen että mieleen tuli kokeilla jonkun nostalgisen inhokkiruoan kokeilu.  Kuten vaikka tillilihan. Tai kanaviillokin. Onko voinut käydä niin että vuosikymmenien takaisista inhokeista olisikin tullut nykypäivän herkkua. 
Tätä täytyy vähän sulatella...

lauantai 12. syyskuuta 2015

Nyhjää tyhjästä

Italia on tullut meille taloksi. 
Tosin "aina" olen ihaillut sen kaunista kieltä, tyylikkäitä naisia, "hauskannäköisiä" miehiä, herkullista ruokaa ja ennenkaikkea italialaisten tapaa nauttia elämästä. Nyt kuitenkin tuntuu että Italia on vienyt palasen perheestä peruuttamattomasti. En valita. En lainkaan!

Kaksi vuotta sitten Italia vei vanhemman tyttären. Vaihto-oppilaaksi Italian etelään 10 kuukaudeksi. Tytär oppi paitsi kielen (minusta on käsittämätöntä että ummikko tulee takasin kieltä täysin sujuvasti puhuvana) myös ruokanautiskelun taidon. Oppi vuodessa syömään artsisokkaa,  (limoncelloa) aurinkokuivattuja tomaatteja, (viiniä), kesäkurpitsaa ja munakoisoa. Mutta ei sieniä. Mietin pitäisikö palauttaa takaisin?

Tänä syksynä lähetin nuorimman tyttäreni myös Italiaan - 10 kuukaudeksi. Tällä kertaa pohjoiseen, Torinon lähitienoille. Tämä nuorempi osasi jo lähtiessään ruokanautiskelut (Ilmoitti tokaluokkalaisena koulussa että hänen herkkuruokansa on hirven kieli. Keitetty sellainen. Mielellään kokonainen josta voi itse veistellä haluamansa palasen. Hirvittääkö?) - mutta kielitaito oli lähtökuopissa kuten sisarellaankin aikanaan.

Vanhempi tytär laukkaa Italiassa nykyään tämän tästä,  pelkään että tämä nuorempi ei palaa lainkaan. 
Sana "pelko" ei sinänsä kuvaa realistisesti tämän äidin tuntoja. Tilannetta kuvaavampia sanoja olisivat ehkä "toivo/kannustus/into/hae-minut-mukaan/muutetaan-kaikki-sinne....."

Italia on siis ottanut paikan perheestämme enkä suinkaan laita vastaan. Päinvastoin! Odotan tosin milloin minut kutsutaan vuodeksi kieltä oppimaan ja kulttuuriin tutustumaan. 
Onko muuten olemassa vaihto-oppilasohjelmia meille aikuisille?? Tai otetaako nykyään au-pairiksi myös aikuisia??

Italialainen ruoka on siitä mainiota, että siitä pystyy loihtimaan TÄYDELLISIÄ MAKUNAUTINTOJA hyvinkin vaatimattomista raaka-aineista. Tästä hyvä esimerkki on Pasta Alfredo joka syntyy käytännössä 10 minuutissa eikä useinkaan vaadi edes etukäteisvalmisteluja. Raaka-aineet löytyvät kaapista lähestulkoon aina. Voi siis nyhjää tyhjästä!

PASTA ALFREDO

Keitä pasta (lisää keitinveteen reilusti suolaa!). Ja valitse hyvälaatuinen pasta!

Sulata 150 g voita (oikeaa voita!) ja sekoita joukkoon reilusti (150-200 g) raastettua parmesaania (kunnon parmesaania!).  Lisää vielä pilkottu valkosipuli (saa olla kokonainen valkosipuli - reilusti siis!). Mausta vielä mustapippurilla ja ripauksella suolaa!

Lisää kastike kypsän pastan joukkoon. Raasta vielä vähän parmesaania päälle ja ruoka on valmis.
(Tarjoiluvaiheessa päälle voisi heittää visuualisuuden näkökulmasta jotain vihreeää - maku ei sitä kyllä kaipaa!)


Vähän vaatimattoman näköinen - maku kuitenkin ylittää odotukset!
Punaiset pallerot ovat Pirkan Tuorejuusto-täytteisiä paprikoita. Jää listalle!

Teini pyysi lisukkeeksi le verdure (vihanneksia),  joten ladoimme uunipellille ohuksi vuoltuja "lastuja" kesäkurpitsasta, munakoisosta, paprikasta ja porkkanasta. Lisäsimme paketillisen mozzarellaa ja tuoreita yrttejä. Päälle reilusti oliiviöljyä, vähän suolaa ja pippuria. Ja tämä uuniin (taisi olla 200 asteessa parikymmentä minuuttia...ei tullut tarkkaan katsottua.....)


Varsin tuhdin pastan kaverina le verdure toimivat hyvin!

Tähän olisi voinut lisätä mitä vain - meillä tähän meni "löydöt kaapista"

Jälkiruoaksi tein tällä kertaa helpon ja nopean - tosin todella maistuvan - version Tiramisusta!

TIRAMISU

4 munaa
1 dl sokeria
400 g mascarpone-juustoa (pistän aina 2 x 250 g purkkia)
1 dl marsala-viiniä (viimeksi laitoin sherryä....)
taloussuklaata
Savoiardi-keksejä (kissankieli-keksejä) - se pienempi paketti
kaakaojauhetta tai taloussuklaata koristeluun

1. Keitä muutama desi vahvaa kahvia ja anna sen jäähtyä. Lisää viini.
2. Vaahdota 4 munan valkuaiset kovaksi vaahdoksi.
3. Vaahdota 4 munan keltuaiset ja 1 dl sokeria. Lisää mascarpone ja valkuaisvaaahto ja sekoita.
4. Kokoa tarjoiluastiaan kerroksittain "vaahtoa"- raastettua suklaata - kahviin kostutettuja keksejä. Ja sitten taas vaahtoa - raastettua suklaata ja kahviin kostutettuja keksejä. Päällimmäiseksi vaahtoa ja koristeeksi kaakaojauhetta/suklaarouhetta. Anna "vetäytyä" jääkaapissa muutama tunti - jos maltat - syö vasta seuraavana päivänä.


Helppo versio Tirrestä!


Tätä voisi syödä ihan joutessaan.

Tira-mi-sú = vedä minut ylös

Silloin kun ei itse jaksa Italian herkkuja valmistaa, suosittelen Bulevardin Casa Italiaa!
Ihana, lämmin, kotoisa, herkullinen. Ja mikä parasta - tilauksen saa tehdä ihan rauhassa sillä muutaman italiankielen sanalla jonka omaa!  Oiva harjoittelupaikka siis.

Insalata di bresaola.


Insalata vegetariana.

Tänään osasin tilata jo Insalata Di Bresaolan ja lasin punaviiniä. Vuoden päästä meinaan osata jo kysyä tarjoilijalta kuulumiset.....pari viikkoa alkaneen italian kielen kurssin tavoitteet ovat korkealla!

Käy kurkkaamassa - tästä taitaa tulla meidän kantispaikka!