maanantai 28. syyskuuta 2015

Peltipiirakka tekee syksyn!

On olemassa kolme ruokaa jotka kuuluvat auttamattomasti syksyyn. Ilman niitä syksy ei ole syksy.

2. Lihapiirakka
3. Kaalipiirakka.
(4. Pannukakku - teinin mielestä tämä kuuluu joukkoon)

No, aika ohuella kattauksella mennään jos vain näillä, mutta kuten sanoin, ilman näitä syksy ei ole syksy lainkaan.

Kaalikääryleitä en ole tänä vuonna vielä ehtinyt väkertää, mutta senkin aika varmasti vielä koittaa. Hyvä ja yksinkertainen ohje löytyy tästä.

Lihapiirakan ohjeita ja variaatioita löytyy pilvin pimein. Tämä on yksi muunnelma ja monen kokeilun tulos. Takuuvarma ja aina on onnistunut vaikka jotakin säätöjä viimehetkellä tekisikin.

LIHAPIIRAKKA - PELLILLINEN
(tästä on vaikea sanoa että monelleko - mutta että ehkä yhdeksi illaksi...)

2x 500 g voitaikanaa (voitaikinan kohdalla alitan riman ja ostan valmiina)
400-500 g jauhelihaa (jos löytyy riistaa niin siitä tulee paras!)
sipuli (tämän jätin miessyistä taas väliin)
muutama valkosipulin kynsi hienonnettuna
muutama desi keitettyä riisiä (tällä kertaa lähti mixi jasmiini-basmati-puuro - koska kaikkien riisipakettien pohjalla oli tasan 1 dl...)
pari kovaksi keitettyä kananmunaa
1 muna voitelua varten
öljyä paistamiseen

mausteeksi:
- suolaa
- mustapippuria
- valkopippuria
- cayannepippuria
- paprikajauhetta
- lihafondi (tätä en yleensä laita, mutta nyt jostain syystä laitoin - eikä haitannut yhtään!)
- loraus ketsuppia 

0. Sulata voitaikina. Ja jos ostit vahingossa valmiiksi kaulittuja LEVYJÄ kuten minä - varustaudu kaulitsemaan ne ohuemmaksi jotta saat taiteiltua niistä kokonaisen pellillisen...huoh!
1. Keitä riisi.
2. Paista jauheliha ja mausta se. Lisää kypsä riisi ja hienonnetut, keitetyt munat.
3. Levitä täyte taikinalevyn päälle (uunipellille, leivinpaperin päälle).  Toinen kaulittu taikinalevy kanneksi.
4. Kanteen haarukalla reikiä ja voitelu kananmunalla.
5. Uuniin 200 asteeseen - n. 30 minuuttia.

Tämä on niin yksinkertainen tehdä, että joka kerta miettii että miksi en tehnyt samantien kahta!

Meillä kananmuna kuuluu lihikseen - totta kai!

Menee kylmänä ja lämpimänä.

Joku kaipaa meillä kyllä aina vähän ketsuppia ja sinappia kaveriksi.

Tämä on meillä alkuviikon iltaruoka....pitäisiköhän tuunata vielä kahdella nakilla??

Kun on kerran piirakanteon makuun päässyt niin siinä sitä samalla pyöräyttää myös sen kaalipiirakan. Onpa sitten perheellä valinnanvaraa piirakoissa....
Jostain syystä kauppansa tekee meillä paremmin lihis. Taitaa olla viisainta seuraavalla kerralla tehdä piirakat eri päivinä.

KAALIPIIRAKKA

2 x 500 g paketti voitaikinaa (edelleen pakastealtaasta löytyy hyviä valmisversioita)
kaali (vajaan kilon verran)
(sipuli)
pari porkkanaa 
kovaksi keitetty kananmuna (voi laittaa parikin)
meiramia (käytin taas tuoretta ja paljon!)
mustaapippuria
sitruunamehua
1 rkl vehnäjauhoja
suolaa
vähän fariinisokeria (pari ruokalusikallista varmaan)
1 kananmuna voiteluun

1. Suikaloi kaali, (sipuli) ja porkkanat. Hauduta pannulla rauhassa (vajaa tunti) niin että kaalit ovat pehmeitä. 
2. Lisää vehnäjauhot ja anna hautua vielä rauhassa. 
3. Lisää hienonnettu kananmuna, mausta ja anna jäähtyä.
4. Levitä leivinpaperin päälle levitetylle voitaikinalevylle ja nosta sitten toinen voitaikinalevy kanneksi päälle.
5. Voitele kananmunalla ja pistele haarukalla reiät pintaan.
6. 200 astetta noin 30 minuuttia.

Jos teillä ei ole sipuliallergikkoa, niin lisää ihmeessä sipulia!

Kun paloiksi leikkaa, niin näyttää ihan nätiltä!

Ja makuhan se ratkaisee!

Teinin mielestä myös pannukakku kuuluu syksyn must-kokkailuihin. Minä olin omat peltikokeiluni tehnyt, nyt saisi teini tehdä omansa. Käytti valmistaikinaa. Kohosi hienosti ja maku oli täydellinen. Lautasella oli enemmän Nutellaa, hilloa ja kermavaahtoa kuin itse pannaria. Mutta näytti maistuvan. 

Joskus saa oikaista ja ottaa valmista!

Nykyteini ei syö pannaria ilman Nutellaa!

Jos onnistumista mitataan pellilisen katoamisnopeudella, niin voin kertoa että pannari oli paras!

Näistä peltipiirakoista tulee jotenkin niin nostalginen olo. Jopa niin nostalginen että mieleen tuli kokeilla jonkun nostalgisen inhokkiruoan kokeilu.  Kuten vaikka tillilihan. Tai kanaviillokin. Onko voinut käydä niin että vuosikymmenien takaisista inhokeista olisikin tullut nykypäivän herkkua. 
Tätä täytyy vähän sulatella...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti