Kevenin ainakin 20 kiloa...

Parista kirjahankinnasta on ihan pakko mainita.

Marie Kondo - Kon Mari: Siivouksen elämänmullistava taika. Marie Kondo on japanilainen siivouskonsultti, joka kirjassaan valottaa tehokkaasti keinoja siitä miten pääset eroon turhista tavaroista ja luot kotiisi kestävän järjestyksen. Siis kestävän järjestyksen. 

Tästä kirjasta on kohkattu paljon ja ehkä kohkaamisen syynä on ihmettely siitä,  että pitääkö todella nykyihmisiä auttaa kotinsa järjestämisessä ja roinan poisheittämisessä. Kyllä pitää, ainakin jos katsoo meidän kaappeihin ja säilytystiloihin  ja meidän perhe on sentään asunut nykyisessä asunnossa ainoastaan kaksi vuotta!

Sorruin tähän kirjaan saman tien. (Nykyään sorrun muuten varmimmin juuri kirjakaupassa, kenkäkauppojenkin ohi pääsen useimmiten ohi poikkeamatta.) Sorruin ja ahmin yhdeltä istumalta. Vaivaannuin hetkittäin asioiden yksinkertaistamisesta ja paasaamisesta, mutta lukemisen jälkeen nousin ylös ja tartuin konmari -menetelmää kuin härkää sarvista ja siivosin vaatehuoneen. Kärräsin jätesäkilliset (useampia) turhia vaatteita vaatekeräykseen ja tunsin miten kevenin ainakin 20 kiloa....

Konmari -menetelmä lupaa,  että kodin järjestämisen ja siivouksen ohella sitä kuin sattumalta tulee järjestäneeksi myös asiansa ja elämänsä....
Meillä on vielä kirjahylly ja kellari järjestämättä joten tästä en uskalla vielä todeta mitään...;)

Olen vielä hiukan skeptinen tuon kestävän eli lopullisen järjestyksen pysymisestä, mutta se kyllä pitää rehellisesti sanoa, että luopuminen ja tavaroista irtipäästäminen todellakin kevensi oloa.
Jopa niin paljon, että tuntui ihan tarpeelliselta värkätä keittiössä saman tien  jotain hyvää ja täyttävää!

Korianteri on lempimausteeni, mutta pizzan päälle parempi on rucola:)

Toinen kirja joka tarttui mukaan oli Henri Alénin ja Annukka Oksasen VUODEN KEITTOKIRJA. Hyvien ohjeiden lisäksi kirjaa on mukava ihan vain lueskella ja merkata hiirenkorville juuri ne sivut joista meinaa kokeilla ihan-heti-nyt-ja-huomenna.
Minä otin ensimmäiseksi kokeiluun mediassakin paljon puhutun Pizza Biancan. Enkä turhaan.

Tästä(kin) tulee taatusti tehtyä vaikka mitä!
Kirjahyllyä en järjestänyt, yhtään kirjaa en pois heittänyt.
Päinvastoin, luulen että hyllymetrejä täytyy hankkia lisää...

PIZZA BIANCA

Taikina:
1 1/2 dl lämmintä vettä
20 g hiivaa
1/2 tl suolaa
3 rkl oliiviöljyä
n. 3 1/2 dl jauhoja (durum)

Täyte:
300 g rasvaista, hyvää, voimakasta juustoa raastettuna (emmental käy mainiosti)
1 dl raastettua parmesaania
(1 sipuli viipaloituna ---> tämä jäi meidän versiosta pois)
mozzarellaa viipaleina (Pirkka Parhaat puhvelimozzarella on ihan parasta!!!)
mustia oliiveja
sardellifileitä (meillä meni sardiinifileitä)
oliiviöljyä
rucolaa (tätä meillä ei tietenkään ollut, mikä oli mauan kannalta puute, heittelin päälle koristeeksi muistaakseni vesikrassia....että se siitä ohjeiden lukemisesta....)

1. Sekoita lämmin vesi, hiiva, suola, öljy ja jauhot. Vaivaa huolella joko käsin tai koneella. Peitä liinalla ja anna kohota rauhassa puolisen tuntia.
2. Vaivaa vielä hetki (tällä kertaa maltoin vaivata huolella ennen kohottamista ja vielä kohottamisen jälkeenkin, ja luulen että se oli kaiken vaivan väärti) ja kauli se sitten jauhojen avulla ohueksi pohjaksi. Anna vielä kohota 8 minuuttia leivinpaperin päällä (Huom. tällä Henrillä on näköjään aikaa....meillä meni kyllä suoraan täytettäväksi;))
3. Pohjan päälle juustoraasteet ja viipaloitu mozzarella. Sitten oliivit (halutessasi myös sipuli) ja loraus oliiviöljyä.
4. Paista 230 asteessa (kiertoilma) reilut 10 minuuttia. 
5. Ota pizza uunista, levitä päälle vielä sardellifileet ja rucola.

Tämä valkoinen pizza ei huutele tomaattikastikkeen perään!

Muista ottaa tähän mukaan rucolaa!
Vesikrassi ei ollut ihan parasta ja korianteri on vain kuvausrekvisiittaa.