sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Omaa ravintolaa perustamassa...?

Erään arki-illan keskustelu ruokapöydässä.

Teini: "Äiti, unelmoitko sä koskaan omasta ravintolasta?"

Loukkaannun,  koska lauseen sävy on se että olen jo liian iäkäs unelmoimaan, unelmointi on imperfektissä ja  toisin sanoen kysymys olisi voinut kuulua: "Äiti, kadutko sitä ettet koskaan unelmoinut omasta ravintolasta?"
Minä: (itseni koonneena) "En, olen sitä mieltä että ravintolan pitäjän pitää oikeasti osata laittaa ruokaa!"

Mies: "Niin, ja ravintolan pitää pystyä tarjoamaan "tasalaatuista ruokaa", ts. asiakkaan pitää aina olla varma siitä mitä saa. Jos tilaa saman annoksen tänään, pitää sen olla samanlainen kuin eilen. Ja teidän äitinnehän on tunnettu siitä (koettaa olla vakuuttava) että luovuus kunniaan. Kokeilu ja suurpiirteisyys kuuluvat äitinne vahvuuksiin  ja sitä tulee mitä sattuu. Siis AINAHAN tulee HYVÄÄ,  muttei aina sitä mitä luuli saavansa." (Ja tähän väliin tulee peukku, kannustava hymy ja tunnelataus siitä että juuri tämä on ihaninta minussa....)

Minä: "Niiii-iin, näin on. MUTTA. Voisihan todellakin ravintolan liikeidea olla myös se,  että asiakas saa aina hyvää ruokaa, mutta ei aina sitä mitä luulee saavansa. Siis että voihan olla että tänään tilattu kuha on vähän erilaista kuin viime viikolla tilattu, mutta toden totta - parempaa. Ravintolakäyntiin liittyisi kokemuksena aina aito jännitys, pitkä odotus siitä mitä tuleman pitää, karmiva epävarmuus, tumma epäily ja sitten aina - ah niin ihana yllätys...."

Olisihan se ravintolassa työskenteleville kokeillekin vähän luovempaa työtä.
Uusien ravintoloiden rahoittajat - saa ottaa yhteyttä!

Koitin todistaa perheelle että osaan olla myös tasalaatuinen ja valmistin makaronilaatikon.

Toki tuunatun sellaisen. 


Tämä on kyllä AINA yhtä hyvää.






MAKARONILAATIKKO
400 g jauhelihaa (paras tulee hirvestä)
1 pkt pekonia
valkosipulia (ja sipulia)
1 prk kuohukermaa
turaus ketsuppia
yrtti/lihaliemi -fondi
mustapippuria (ja curryä)
1 pussi tumaa makaronia

pari kananmunaa + muutama desi maitoa + mustapippuria
juustoraastetta (parmesan)

Ruskista pilkottu pekoni ja jauheliha. Mausta ja lisää kerma. Hauduta. Tarkista maku.
Keitä pasta, jätä vähän "kovaksi" - ehii kypsyä uunissa!

Lado uunivuokaan makaroni, päälle kastike ja päällimmäiseksi vielä loput makaronista. Päälle muna-maito -seos (jos haluat tehdä maidottoman/munattoman jätä pois - myös kerma kastikkeesta,
 mutta sitten ollaan kyllä jo totisen tuunauksen alueella).
Päälle juustoraaste ja uuniin 180 astetta reilut 40 min.

Ja sitä saa mitä tilaa. Hyvää nimittäin;)

2 kommenttia:

  1. Haahaa, luovuus kunniaan. Ymmärrän kyllä, että ravintolassa kaivataan tasalaatuista, mutta kuka sitä muuten kaipaa. Ja miten sitten syntyy helmet, jos ei kokeilemalla. Jatka samaan malliin vaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin kiteytit: "Miten syntyy helmet, jos ei kokeilemalla?" Juurikin näin;)

      Poista