Paluu perusasioiden äärelle.

Välillä on niitä kokkauskausia että tekee mieli kokeilla kaikkea uutta ja ihmeellistä. Nimenomaan sellaisia ruokia joiden nimet ovat toinen toistaan vaikeampia ja niitä ei osaa lausua. Tekee mieli tuunata ja varioida, syöttää ja testata perheellä.
Kunnes teini lopulta katsoo pitkästyneenä pitkään ja sanoo: "Äiti, voisiko meillä edes joskus olla ihan tavallista ruokaa?".

Ja sitten on aika palata perusasioiden äärelle.


MEIDÄN PARAS PERUNAMUUSI

* Tee perunamuusi ja käytä siihen kunnon maitoa, lämmitettyä. Älä vatkaa sähkövatkaimella (tulee liisterimäistä), vaan paras työkalu on vanhanajan perunasurvin!
* Lisää voita (nyt ollaan perusasioiden äärellä, ei tarvitse tehdä light -ruokaa, joten lisää vielä vähän voita!).
* Tarkista suola.
* Lisää valkopippuria (mielellään rouhittua) ja pari teelusikallista Dijon -sinappia (tavallinen ei käy).
* Tarkista vielä voi, suola ja sinappi. Todennäköisesti pitää vähän lisätä. Kaikkia.

Ainoa oikea työkalu muusin tekemiseen.

JAUHELIHAKASTIKE

* Ruskista 400 g naudan (tai hirven) jauhelihaa (mielellään luomua) ja muutama valkosipulin kynsi. Ja sipuli (minä jätän sipulin sattuneesta syystä usein pois, mutta lisää ihmeessä!).
* Lisää pari rkl vehnäjauhoja ja ruskista rauhassa.
* Lisää nesteeksi vettä ja kuohukermaa (se pienempi purkillinen).
 * Mustapippuri ja curry - sillä lailla sopivasti mutta reilusti!!!
* Usein lisään yhden lihafondin (tai lihaliemikuution), vähän soijakastiketta ja hieman ketsuppia.
* Ja sitten haudutellaan, maistellaan, lisätään ehkä vähän currya tai pippuria...taas vähän maistellaan ja haudutellaan...

Molemmat, sekä muusi että kastike menevät kyllä itsekseenkin...eivät välttämättä kaipaa toinen toistaan....kokemusta on. Mutta jos nyt kerran haluat valmistaa perheelle sitä "ihan tavallista ruokaa" niin voisihan se olla hyvä idea tarjota nämä samalla kertaa, yhdellä lautasella...

Perusasioiden äärelle meneminen tarkoittaa meidän perheessä myös PAKURITEEN keittämistä.
Onhan se nyt sentään ihan eri asia kuin liottaa Sweet Chai tai Vanilla Chai tai Bonne Nuit -teepusseja.
Kehotan käävänkaatoon ensi viikonloppuna. Muista että pakurikäävän keräys ei kuulu jokamiehen -oikeuksiin,  joten jos ei omalta maalta löydy niin sitten naapurilta lupa. Tunnistat pakurin koivunkyljestä (yleensä juuri niin korkealta että et ilman tikkaita ylety) punaruskeasta väristä. Kirveellä irti ja vähän kuivatusta kotona. Yhdestä kananmunankokoisesta möhkäleestä keittää teetä ainakin kymmenen kertaa (niin kauan kuin tummaa väriä irtoaa).

Minä keitän yleensä kerralla kattilallisen ja annan kiehua 20 minuuttia. Joskus kun olen viitseliäällä tuulella, raastan pakurin mausteeksi vähän inkivääriä tai heitän keitinveden mukaan kunnon palasen. Antaa ihanasti makua. Ja mikä parasta,  pitää syysflunssan loitolla. Tai lopettaa lyhyeen. Näin on.

Ps.
Pakuriteetä saa muuten myös valmiina teepusseina hyvin varustetuista kaupoista.